MOITTEETON MINILOMA

Viikko sitten päätettiin Ramin kanssa lähteä extempore-reissulle Porvooseen yhdeksi yöksi, kun Helsingissä piti piipahtaa muutenkin asioilla. Porvoon reissua suunniteltiin jo viime kesänä ja varattiin sillon mökkikin leirintäalueelta, mutta peruttiin varaus viime tipassa. Nyt ei voi muuta sanoa, kun että onneksi mentiin! Tämä jäikin meidän yhteiseksi reissuksi Ramin loman aikana, eikä kyllä oikeestaan tullut kesäkuun aikana tehtyä mitään muutakaan "erikoisempaa". Varasin huoneen pienen pohdinnan ja vertailun tuloksena Hotelli Pariisin Villestä ja se osottautuikin ihan nappivalinnaksi siihen nähden mitä lähdettiin hakemaan. Ajateltiin, että kun kerran ollaan vaan se yksi yö, niin otetaan kaikki irti ja tutustutaan paikalliseen tyyliin. Vanhaa ja romanttista tyyliä saikin ihailla mielin määrin perillä sekä hotellissa että sen ulkopuolella. Kymmenhuoneinen Pariisin Ville sijaitsee Jokikadulla aivan vanhan Porvoon ytimessä, lyhyen matkan päässä kaikesta mitä ajateltiinkin tuon vuorokauden aikana nähdä.

Vastassa meitä oli pieni mutta viihtyisä respa ja iloisesti palvelevaa henkilökuntaa. Ensivaikutelma Porvoosta oli muutenkin oikein rento ja välitön. Ensimmäisenä kun löydettiin itsemme Porvoon keskustasta, pistettiin auto parkkin ja painuttiin lohikeitolle ja leikkeelle ensimmäiseen ruokapaikkaan mikä tuli vastaan. Tästä historiallisesta hetkestä alkoi tämän kesän (ehkä jopa vuoden) pahin ähky-mättökausi joka ei ota vieläkään laantuakseen. Herkullista ruokaa joka puolella ja kokoajan.

Hotellin aamiaiselta osasin odottaa paljon, kun näin ruokalistan etukäteen, mutta kyllä sekin silti ylitti odotukset. Ruokailumiljöö itsessään oli niin suloinen, että pöydässä olisi voinut istuskella ihan vaan senkin takia. Laadukas ja lähellä tuotettu ruoka on Pariisin Villelle ja sen omistajien SicaPelle Wining & Dining -ravintolalle kaikki kaikessa ja se näkyi aamiaisellakin. Vastajauhettu Porvoon paahtimon kahvi tuotiin pöytään omassa pannussaan ja sitä hulahtikin helposti nelisen kuppia huiviin, ai että miten hyvää! Ähky jatkui mm. uuniohrapuurolla, tuoreilla croisanteilla, aitoon taikinakuoreen leivotulla lihapiirakalla, lähileipomon leivällä, karjalanpiirakoilla, hedelmäsalaatilla, mansikoilla, raparperimehulla ja SicaPellen suklaakakulla. Aamiainen on hotelliyöpymisissä aina parasta. Ja toiseksi parasta heti perään oli se, että meiltä kysyttiin koska halutaan se syödä. :D 

Keskiviikko ja torstai oli hyvät päivät reissulle, koska putiikit oli auki normaalisti ja sää keskiviikkona kun morsian. Toissa kesänä oltiin tosiaan Raumalla muutama yö asuntovaunuilemassa ja kova hinku olis ollu päästä putiikkeihin, mutta vätyksiä kun oltiin,  nukuttiin lahjakkaasti aukioloaikojen ohi. Ehkä se oli lompakon kannalta niin tarkoitettu.

Nyt suunnattiin pian tutkiskelemaan ympäristöä ja kyllähän sitä täyty ryykätä heti niihin ihaniin pikkukauppoihin ja tietenkin terassille. Sellainen mukava löytyi Porvoonjoen varrelta laivasta.

 

Ei varsinaisesti suunniteltu mitään etukäteen reissua varten ja se sopikin vallan mainiosti, koska jäi lisää tilaa spontaanille toiminnalle. Hotellin omistaja vinkkasi, että viereisessä kesäravintola Johansissa esiintyy illalla Tuomas Kauhanen ja meikä oli heti messissä.

Muuten oltaisiin nautittu illallinenkin tuossa samalla, mutta kaikki pöydät oli jo varattuja. Ruokapuoli hoidettiin kuitenkin kuntoon Surfissa ja ehdittiin sieltä vielä sopivasti keikalle. Se olikin ensimmäinen kerta kun kuuntelin suomiräppiä Runebergin kotipihalla ikivanhojen aittarakennusten välissä. Vesiskootterit ja moottoriveneet huristeli taustalla ja kädessä kylmä Crowmoor. Keikka oli kaikille ilmainen ja väkeä lipui spontaanisti paikalle ääntä kohti. Lisää tällasia keikkoja ja mielikuvituksellisia keikkapaikkoja!

Kauhanen alotteli jo seiskalta, joten aikaa jäi keikan jälkeen vielä muuhunkin kun nukkumaan menemiseen. Lähdettiin iltakävelylle kiertelemään ja ihastelemaan maisemia.

Awwws mikä skopopari! <3

 

Jos olisin kehdannut, olisin varmaan kuvannut jokaisen asumuksen ja varmaan ikkunastakin sisään, niin kauniita ne vanhat talot oli. Kaikki oli juuri sen näköstä kun se on ollut jo kauan sitten, kivikatuja myöten. Ihanaa, kun on vielä paikkoja mihin ei ole turhaa kajottu.

Juhannustuliaisiksi oli tottakai vietävä Brunbergin suukkoja ja Alku-karkkeja. Löytyipä puodeista myös tuo pöytäliina, uudet vetimet vitriiniin, chili-suklaakahvia, teetä ja maustettuja oliiviöljyjä. Ei turha reissu.;)