THIS IS ME

Elintärkeitä ja vähemmän tärkeitä faktoja minusta

- Olen listafriikki. Aina kun mielessäni on useampi tehtävä asia tai hankittava ostos, teen listan niistä. Se selvittää pään, mutta aiheuttaa harhan siitä että hommat on jo melkein kokonaan tehty.

- Katon liikaa telkkaria ja analysoin mielessäni jatkuvasti näkemiäni mainoksia esimerkiksi sukupuolittumisen, markkinoinnin ja kohderyhmän osalta. Tervettä? Vähän jäi lukion äikäntuntien kuva- ja tekstianalyysit päälle...

- Tykkään olla kotona ja päättää itse että mitä teen päiväni aikana. Nautin suunnattomasti ajatuksesta, että huomenna ei ole mitään suunniteltua tai ennalta tiedossa olevia aikatauluja. Tästä voi päätellä kuinka tehokasta ajankäyttöni on.

- Ihailen suorapuheisia, aitoja ja rehellisiä ihmisiä, jotka uskaltavat paljastaa sen mitä he oikeasti ovat ja mitä mieltä he ovat, loukkaamatta tai tekemättä vahinkoa muille.

- Hullaannun myös hauskoista ihmisistä. On ihan parasta kun joku tykkää pistää porukan nauramaan! Näin jopa viime yönä unta stand-up-koomikoista ja siitä, että otin pakonomaisesti selvää että minne pääsen seuraavaksi stand-up-keikalle, vaikka en ole ikinä ollut sellaisella.

- Sen jälkeen kun peruskoulussa oli hiihtänyt vääränlaisilla ja väärin voidelluilla suksilla verenmaku suussa opettajan perässä, en voinut ikinä kuvitella innostuvani uudestaan hiihdosta. Niin vain kuitenkin vuosi sitten talvella hankittiin mulle vapaan tyylin hiihtokamat ja kun fiilis ja keli on oikee, on se vaan hirmu tehokasta ja miellyttävää liikuntaa. Sen jälkeen kun tajuaa ja hyväksyy, että se on välineurheilua, helpottaa aika paljon. En olisi uskonut myöskään sitä, että lähden joskus lomareissulle pelkästään hiihdon takia, mutta tuli sekin nähtyä, kun vietetiin Ramin kanssa viime vuonna viitisen päivää Vuokatissa hiihdellen. Miellyttävät maastot!

- Rakastan Muumeja ja voisin hankkia kaikki jaksot talteen dvd:inä. Ohjelma ja siinä käytettävä kieli on kaunista, muumien asenne on maailman paras ja ne tapahtumat -jostain ihan toisesta todellisuudesta, mikä tekee kokonaisuudesta ihan mahtavan.

- Suhteeni musiikkiin on harmillisen vaisu. En ole koskaan käynyt festareilla, en omista kannettavaa musiikkisoitinta (iPod?) puhelimen lisäksi enkä osaa ladata musiikkia koneelle tai puhelimeen netistä. Tykkään tosin kuunnella aika paljon radiota, koska silloin ei tarvitse itse valita biisejä. Bileisiin teen jonkinnäkösen mielikuvituksettoman ja monesti liian lyhyen soittolistan Spotifyihin. On toki biisejä, artisteja ja yhtyeitä, joista tykkään, mutta mihinkään tiettyyn kategoriaan niitä ei voi kaikkia laittaa.

- Kun näen ihmisiä kadulla, bussissa tai ihan missä vaan kulkemassa jonnekin, mietin minne he ovat menossa, mistä tulossa ja miksi. Miksi??

- Nothing beats summer. Kesä on ainoa oikea, parhain, lämpimin, mahdollistavin, rennoin, vapain, ihanin, lepposin, maukkain, valoisin, helpoin ja kaunein vuodenaika. Suomen kesässä vaan on sitä jotain taikaa mitä en vaihtaisi pois. En haluaisi lähteä ulkomaanmatkalle kesällä ja missata sitä taikaa, vaikka sataisikin ja paarmat ja hyttyset purisivat ja pistäisivät henkihieveriin. Nimeni on aika osuva kyllä tässä mielessä, kiitos isukille siitä!

- Vaikka olen syntynyt Tampereella, en ole todellakaan mikään aito citygirl, koska asuin Etelä-Pohjanmaan perämettässä 6-vuotiaasta lukioikään asti. Olen nähnyt mitä on ihan oikea säkkipimeys ilman katuvaloja, mitä on oma-aloitteisuus, mikä on pitkä koulumatka, miltä tuntuu käydä maksimissaan 30 hengen kyläkoulua ja miltä tuntuu kun kaupassa käyminen on lähestulkoon elämys. Ulkovessa, puilla lämmittäminen,  hevosenpaskan kärrääminen, kissojen ja koirien kaitseminen on tullut tutuksi sähkökatkojen ja auraamattoman tien ohella. Unohtamatta uimista "omassa" järvessä sadan metrin päässä talosta, leikkimistä metsissä ja Limudiskoja kylän rantalavalla. 

2011

INNOSTUMISIA

Talon ehostamisen tiellä on ollut ja tulee olemaan vielä seuraavan muutaman vuoden ajan semmoinen pieni hidaste nimeltä opiskelu. Kieltämättä ajatukset on ollut viime aikoina aikas kaukana kasvatustieteistä kun sormet syyhyää päästä maalaamaan ja tekemään muutenkin uudesta kodista kodin näköistä. Ja tietysti sitä saisikin paljon enemmän aikaseksi, jos ei tarvitsisi kokoajan potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole lukemassa, eikä opiskelujutut keskeyttäisi hyvää siivous- tai ehostus-flow-tilaa. Mutta, kaikessa on puolensa. Opiskelu tuo hyvää vaihtelua arkeen ja oon kyllä lähestulkoon varma siitä, että olisin ainakin puoliksi seonnut, jos olisin päätynyt viettämään välivuosia lukion jälkeen. Kyllä se opiskeluorientaatio on aina siellä takaraivossa ollut ja halu kehittää itseä koulutuksen myötä. 

Oli muuten ihana noutaa varauksesta näin hyväkuntoinen yksilö! Kolmasosa kirjasta roikkuu tuurin varassa irtonaisena kirjan välissä ja alleviivaukset muiden räävintöjen ohella ovat tehty asenteella "More is more"

Tälle keväälle olisi edessä vielä yksi kahden enkun- ja yhden suomenkielisen kirjan sisältävä tentti (+luennot) ja yksi ryhmätyönä tehtävä essee. Tenttiä varten painin tällä hetkellä yhteisöllistä oppimista käsittelevien kirjojen kanssa ja kyllä ne pikkuhiljaa alkaa lämpiämään mulle. Tai mä niille...

Eilen ainejärjestömme Mentor järjesti työelämäpäivän, jossa oli puhumassa  neljä kasvatustieteen maisteria omasta opiskelu- ja työtaustastaan. Tapahtuma oli mielestäni erittäin onnistunut ja vaikka puhujia yhdisti tietyt työtehtävät ja koulutuspolut, olivat kaikki kuitenkin täysin erilaisia persoonia ja päätyneet aloilleen eri tavoin. Yksi puhuja sanoi, että yleensä se pohtiminen siitä, että miksi on valinnut juuri sen alan millä opiskelee ja mihin on menossa, sijoittuu siihen toisen yliopistovuoden paikkeille. Itse voin ainakin allekirjoittaa tämän. Tässä tuntuu olevan jotenkin sellaisessa välivaiheessa, jossa pitäis jo ihan tosissaan alkaa miettimään että paetakko vähin äänin takavasemmalle vai edetäkkö määrätietoisesti kandintyötä kohti. Eilen sain kuitenkin taas pitkästä aikaa jonkinlaisia oivalluksia omaan alaani liittyen ja vahvistusta sille, että olen ylipäätään valinnut oikein. Oivalluksiin näytti muutenkin olevan sopiva päivä. Pohdin pitkään, että menisinkö vielä työelämätapahtuman jälkeen kolmetuntiselle luennolle, mutta onneksi menin, koska vastassa oli muun muassa mielenkiintoisia ryhmäkeskusteluita Alppilan koulun opettajan erottamisjupakasta.

Välillä kuitenkin innostuminenkin saattaa tuntua yllättävän raskaalta. Silloin lakataan kynnet ja lähdetään opiskelijakavereitten kanssa risteilylle. Ainaski! Viikonloppu tais alkaa jo nyt ku tarkemmin aattelee. :) 

Ainiin, elämään tulee parin viikon päästä myös yksi muuttuja lisää kun nyt ois sitte töitäki tehtävänä pitkästä aikaa! Suurehko kivi vierähti sydämeltä kun parinkymmenen hakemuksen jätön ja useiden ei-vastausten jälkeen kuulin, että pääsen extraajan hommiin Ideaparkin H&M:lle. Toivon mukaan tässä on paikka jossa voin olla ja viihdyn vähintään koko opiskelujen ajan. Ainakin ala on just sitä mitä haluan, vaikkei nyt ainakaan äkkiseltään liity mitenkään omaan opiskelualaan, mutta sitähän ei koskaan tiedä. :)

HYVÄ SUOMI!!

Tämä perjantai oli se päivä kun olin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa. Lupauduin tuppautumaan seuraan  lähtemään Ramin seuraksi Hakametsään SM-liigan peliin, vaikka oon seurannut yleensä pelkästään MM-kisoja. Mulle ei oo vaan koskaan auennu se että miten se oma suosikkijoukkue oikein "valitaan" tai on valikoitunut. Ite ajattelin pienenä jotenkin olevani Ilves-fani, koska ilves oli kiva eläin, isosiskokin oli Ilves-fani ja Tapparan logo näytti rumalta ja epäselvältä. Siinäpä vasta hienot perusteet. Nyt piti kuulemma kannattaa Tapparaa, mikä tietysti oli jotenkin järkeenkäypää, koska Lukko tulee Raumalta ja niinhän se menee, että omia kannatetaan aina. Mutta mikäs tenkkapoo tulee sitten siinä kun Ilves ja Tappara kohtaavat? Kysyin sitä paremmin asiaan perehtyneeltä ja kuulemma silloin se meno vasta katossa onkin! Siis häh?!

Sieltä ne sankarit luistelivat jäälle tulilieskojen läpi, ensin Lukon pelaajat vaimean mölinän saattelemana ja sitten Tapparan, joiden aikana katsomo alkoi huutaa kuunnolla. Kuulemma nyt oli erityisen hyvä ja kannustava yleisö, mut en tiedä sanotaanko noin aina joka ottelun päätteksi. Sen tiesin, että katsojat huutavat ja kannustavat omiaan, mutta että myös solvaavat, viheltävät ja buuaavat niin paljon vastustajalle, se tuli vähän yllätyksenä ja tuntui tälläsestä kiekkonoviisista vähän ikävältä. "Vehanen tuu pois, siellä on peli!" Näin on aivan täysin normaalia parjata MM-kisoissa Leijonien riveissä taistellutta maalivahtia, joka pelasti Suomen joukkueen viimekin vuonna monesta kiperästä tilanteesta. Itse yllätyin siitä, että naisia ottelua seuraamassa melkein yhtä paljon kuin miehiä. Mistä lähtien näin on ollut?? Mut kiva juttu joka tapauksessa! Meidän paikat oli toisessa päädyssä melkein eturivissä, siellä missä kiekot kolisee turvapleksiin ja missä fanit ovat äänekkäimpiä. Tämä lettipäinen herrasnainen oli erityisen äänekäs sellainen.

 

Olin odottanut vähän suurempaa rytinää, räiskettä ja vauhtia, mitä peli todellisuudessa oli. Se ei näyttänytkään niin siistiltä kun telkkarissa, vaan huomattavasti kesymmältä ja rauhallisemmalta, mikä on ymmärretävää, kun tajusi viimeistään livenä että palaajat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta ja osin juuri siitä syystä, rupesin nieleskelemään kun ensimmäisessä erässä jollekin Lukon pelaajalle kävi huonosti ja hän raahautui nelinkontin vaihtoaitioon pahan näköisesti. Onneksi ei ilmeisesti mitään suurempia loukkaantumisia tapahtunut. Jonkin verran ryhmänujakointia oli kuitenkin havaittavissa lajille tyypilliseen tapaan, miehet ottaa toisensa kainaloon ja makaa toistensa päällä, sillee aika perus.

Tapparan pelaaja Ville Nieminen ja Lukon maalivahti Petri Vehanen olivat ainoat pelaajat, jotka tiesin. Välillä en ollut kylläkään ihan varma luisteliko jäällä Niemisen Ville vai yksi iso komea suu, josta puuttui pari hammasta. Mutta sama se, tuo kultakypärä tarjosi kyllä pelaajista eniten viihdettä katsojille, ottamalla ja antamalla jäähyjä ja karvaamalla kiekkoa NHL:n kokemuksella. Viimeisellä erätauolla riennettiin hakemaan virvokkeita ja vedettiin ne huiviin extranopeudella. Niitähän ei siis saa viedä katsomoon, koska joku vois alkaa heittelemään juomiaan ympäriinsä. En kyllä usko, että suomalaiset niin tekisivät, varsinkaan kun ovat ensin jonottaneet ruuhkassa ja maksaneet niistä mansikoita. Hoksasin pienessä päässäni nyt senkin että sehän on juuri se suurin syy siihen, miksi katsojat jaksavat kannattaa joukkueitaan niin innolla ja olla iloisia (ja aggressiivisia). Pintin tai tuopin kumoaminen muutamassa minuutissa takaa pirteät tunnelmat seuraavaksi 20 minuutiksi ja seuraavalla tauolla voikin tehdä sen saman uudestaan. Kerrassaan tehokasta keskittämistä! Katsojia ottelussa oli 7098 kpl, eli halli oli aika täynnä. Tappara voitti 3-0 ja Lukko-fanit poistuivat vähin äänin pois alta heti kun summeri soi. 

Täytynee alkaa varaileen lippuja MM-kisoihin. Sitten testataan kannatustaitoja oikein kunnolla ja tunnustetaan väriä hyvällä omallatunnolla. ;)

Oikein rentouttavaa weekendiä!

EASTER EXPLORING

Lankalauantaina heräsin jomottavaan päänsärkyyn ja ainoa vaihtoehto oli jättää lattialla huutelevat purkamattomat kassit ja muut tekemättömät puuhat sikseen, heittää Panadol naamaan ja painua pihalle. 

Ilma oli ihana ja pystyin kuvittelemaan kuinka kesäaurinko paahtaa Irjalan pelloilla juuri niin kuin se teki muutama vuosi sitten kun siellä viimeksi vaeltelin. Siitäkin huolimatta että suurin osa kävelystä oli lähinnä kaatumisen välttelyä.  Yllättävän paljon on peilijäätä vielä pääsiäisenäkin!

 

Mutta ilokseni sain huomata, että äkkiseltään tarkasteltuna ulkoilumaastot täällä Tampereen East-Sidella on ihan loistavat! Paljon kävelyteitä ja Kauppikin tuossa vieressä, kelpaa koirankin kanssa lähteä reippaileen. 

Ja ihan pakko oli saada minipääsiäismunia ja ihan vaan sen takia että on pääsiäinen ja niitä ei myydä muuten kaupoissa. Kuten konvehteja jouluna, laskiaispullaa laskiaisena, runebergintorttuja Runebergin päivänä ja mitä näitä nyt on. :)