Tämä perjantai oli se päivä kun olin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa. Lupauduin tuppautumaan seuraan lähtemään Ramin seuraksi Hakametsään SM-liigan peliin, vaikka oon seurannut yleensä pelkästään MM-kisoja. Mulle ei oo vaan koskaan auennu se että miten se oma suosikkijoukkue oikein "valitaan" tai on valikoitunut. Ite ajattelin pienenä jotenkin olevani Ilves-fani, koska ilves oli kiva eläin, isosiskokin oli Ilves-fani ja Tapparan logo näytti rumalta ja epäselvältä. Siinäpä vasta hienot perusteet. Nyt piti kuulemma kannattaa Tapparaa, mikä tietysti oli jotenkin järkeenkäypää, koska Lukko tulee Raumalta ja niinhän se menee, että omia kannatetaan aina. Mutta mikäs tenkkapoo tulee sitten siinä kun Ilves ja Tappara kohtaavat? Kysyin sitä paremmin asiaan perehtyneeltä ja kuulemma silloin se meno vasta katossa onkin! Siis häh?!
Sieltä ne sankarit luistelivat jäälle tulilieskojen läpi, ensin Lukon pelaajat vaimean mölinän saattelemana ja sitten Tapparan, joiden aikana katsomo alkoi huutaa kuunnolla. Kuulemma nyt oli erityisen hyvä ja kannustava yleisö, mut en tiedä sanotaanko noin aina joka ottelun päätteksi. Sen tiesin, että katsojat huutavat ja kannustavat omiaan, mutta että myös solvaavat, viheltävät ja buuaavat niin paljon vastustajalle, se tuli vähän yllätyksenä ja tuntui tälläsestä kiekkonoviisista vähän ikävältä. "Vehanen tuu pois, siellä on peli!" Näin on aivan täysin normaalia parjata MM-kisoissa Leijonien riveissä taistellutta maalivahtia, joka pelasti Suomen joukkueen viimekin vuonna monesta kiperästä tilanteesta. Itse yllätyin siitä, että naisia ottelua seuraamassa melkein yhtä paljon kuin miehiä. Mistä lähtien näin on ollut?? Mut kiva juttu joka tapauksessa! Meidän paikat oli toisessa päädyssä melkein eturivissä, siellä missä kiekot kolisee turvapleksiin ja missä fanit ovat äänekkäimpiä. Tämä lettipäinen herrasnainen oli erityisen äänekäs sellainen.
Olin odottanut vähän suurempaa rytinää, räiskettä ja vauhtia, mitä peli todellisuudessa oli. Se ei näyttänytkään niin siistiltä kun telkkarissa, vaan huomattavasti kesymmältä ja rauhallisemmalta, mikä on ymmärretävää, kun tajusi viimeistään livenä että palaajat ovat ihmisiä. Tästä huolimatta ja osin juuri siitä syystä, rupesin nieleskelemään kun ensimmäisessä erässä jollekin Lukon pelaajalle kävi huonosti ja hän raahautui nelinkontin vaihtoaitioon pahan näköisesti. Onneksi ei ilmeisesti mitään suurempia loukkaantumisia tapahtunut. Jonkin verran ryhmänujakointia oli kuitenkin havaittavissa lajille tyypilliseen tapaan, miehet ottaa toisensa kainaloon ja makaa toistensa päällä, sillee aika perus.
Tapparan pelaaja Ville Nieminen ja Lukon maalivahti Petri Vehanen olivat ainoat pelaajat, jotka tiesin. Välillä en ollut kylläkään ihan varma luisteliko jäällä Niemisen Ville vai yksi iso komea suu, josta puuttui pari hammasta. Mutta sama se, tuo kultakypärä tarjosi kyllä pelaajista eniten viihdettä katsojille, ottamalla ja antamalla jäähyjä ja karvaamalla kiekkoa NHL:n kokemuksella. Viimeisellä erätauolla riennettiin hakemaan virvokkeita ja vedettiin ne huiviin extranopeudella. Niitähän ei siis saa viedä katsomoon, koska joku vois alkaa heittelemään juomiaan ympäriinsä. En kyllä usko, että suomalaiset niin tekisivät, varsinkaan kun ovat ensin jonottaneet ruuhkassa ja maksaneet niistä mansikoita. Hoksasin pienessä päässäni nyt senkin että sehän on juuri se suurin syy siihen, miksi katsojat jaksavat kannattaa joukkueitaan niin innolla ja olla iloisia (ja aggressiivisia). Pintin tai tuopin kumoaminen muutamassa minuutissa takaa pirteät tunnelmat seuraavaksi 20 minuutiksi ja seuraavalla tauolla voikin tehdä sen saman uudestaan. Kerrassaan tehokasta keskittämistä! Katsojia ottelussa oli 7098 kpl, eli halli oli aika täynnä. Tappara voitti 3-0 ja Lukko-fanit poistuivat vähin äänin pois alta heti kun summeri soi.
Täytynee alkaa varaileen lippuja MM-kisoihin. Sitten testataan kannatustaitoja oikein kunnolla ja tunnustetaan väriä hyvällä omallatunnolla. ;)
Oikein rentouttavaa weekendiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti