TERVEHDYS PIHAMAALTA

Tässä kiteytettynä se mitä täällä on tapahtunut viimeisten muutaman viikon aikana:

Before

Before

After

After

Kesä on siis tullut suoraa naamalle, joka paikka vihertää ja on ihan levällään hyvällä tavalla. Kuvien välillä on parisen viikkoa aikaa ja sitä on hieman hankala uskoa. Joka vuosi se kesä sieltä vaan yllättää, mutta kuitenkin jotenkin erityisen paljon tänä vuonna, kun on oma piha missä prosessia pääsee konkreettisesti seuraamaan. Joka päivä kasvit on muuttaneet muotoaan tai pihaan on ilmestynyt jotain kokonaan uutta ihmeteltävää. 

Koristeomenapuu kukkii!

Ja hei! Loma koulusta on alkanut puoltoista viikkoo sitten, nyt ei kun toivotaan että vika demonitenttikin menis läpi ja sais hyvillä mielin unohtaa koko koulun kesäks, kunnes kandin aiheen keksiminen tulee ajankohtaiseksi. Ja kuinka luksusta -me ollaan hankittu netti! Ei enää räpellystä puhelin modeemina, whuhuuu! 

Kesän ja kesäkelien myötä on tietenkin tullut myös liuta askareita, jotka on pakko tai todella pakko saada tehtyä mahdollisimman pian. Ensimmäisiä suuria hommia oli talon ulkovuorauksen pesu, jonka avokki urheasti suoritti. Talon ulkopinta on Enso-paneelia ja sitä nyt ollaan moneen kertaan mietitty että mitäköhän materiaalia se vois olla, varmaan jotain muovia pinnassa ja puristetta sisällä. Joka tapauksessa käytännöllinen, kestävä eikä tarvi maalailla. Ainoastaan räystäslaudat jäi vielä kaipaamaan huoltomaalausta, kun mustapilkkuhome (tai mikälie mähmä) oli tarrautunut siihen vähän turhan hanakasti kiinni. Mäkin olisin mielelläni osallistunut pesutoimiin, mutta siinä rakennustelineen toisen tasanteen kohdalla totesin, että jos antais parempien tehä. En päässyt oikeestaan siirtymään edes koko tasanteelle, koska korkeanpaikankammo huusi päässä että me kuollaan kaikki ja mistään ei tuu mitään. Mutta iso pusuhali rohkeemmalle, joka uurasti 4-6 metrin korkeudessa pesuvesien valuessa hihoista ja kauluksista sisään ja raahatessa painepesuria ja vesiastiaa ylös alas! <3

Viime päivien varustus on kuitenkin mullakin ollut kumppari-verkkari-linjaa, sillä olihan sitä pakko päästä heti kasvattamaan jotakin. Serkku toi kotiinkuljetuksena pari lavakaulusta ja Rami löysi myös pari. Kehikot pinotiin kaksi päällekäin, täytettiin mullalla ja nyt harson alla muhii porkkanaa, salaattia, rucolaa ja paria yrttiä. Sipulille jätin vielä tilaa jos sais jossain vaiheessa aikaseksi ettiä niitä vauvasipuleita. Ei ainakaan Rautaotran puutarhamyymälässä tai Teiskontien Kukkarissa kävelleet vastaan, on varmaan aika suosittua tavaraa. Laatikoiden pohjalle aseteltiin katekangasta, jotta pahimmat rikkaruohot ja kuokkavieraat pysyis loitolla. Niiden väliin tein "hienon luksuspolun" kolmesta pihalaatasta, joita pöllin ulkovaraston edestä. Ei mennyt kun hetki, niin muurahaiset oli virallisesti vallanneet laattojen aluset, päälliset ja ympärystät ja perustaneet selvästi murkkuhotellin mun lavakaulusten väliin. Ihanaa, varsinkin kun pelkään korkeiden paikkojen lisäksi myös muurahaisia.

Hah, älkää antako kuvien hämätä, kyllä mäkin teen täällä oikeesti joskus jotain! :D Mm. otan kuvia.

Meillä on kellarissa vahingossa perunat päässeet itämään niin eiköhän niistäkin muutama ihan kokeilumielessä tungeta johonkin väliin. Etualalla olevat kuusi mansikantaimee on tosi hyvinvoivan näkösiä, toivottavasti tykkäsivät puutarhaturpeesta, jota laitoin niiden juurelle, kun luultiin aluks että se oli multaa. :D Näyttäis ainakin ihan kivasti varaavan kosteutta, toi kun on aikas kuuma paikka. Isompi, vaaleampi laatikko, jossa kasvaa toivon mukaan oikein mehevää salaattia, olis tarkotus ympäröidä kanaverkolla, ettei ystävämme jänikset syö niitä kaikkia. On kyllä oikeesti sellanen tunne, että ei tässä mitään lemmikkejä tarvita kun on rusakkoo, oravaa, kyyhkystä, hiirtä, muurahaista ja muuta ötökkää ja naapurin koirat :D Ja tietysti myös lauma uusia kasvatettavia laatikoissa, amppeleissa, ruukuissa sekä rakkaat uudet pienet yrttilapset. Löysin kellarista tollasen pyöreen systeemin, jossa oli seittemän pientä söpöö astiaa, joihin oli ihan pakko jokaiseen iskee jotain kasvamaan. 

 

Tomaatin tilalla tosin sitruunamelissaa, lisäksi rosmariini, joka muhii pari kolme viikkoa jääkaapissa, ennen kun hänet voi ottaa huoneenlämpöön. Saas nähdä kasvaako mikään!

Eilisen puutarhapuuhapäivän jälkeen oli pakko palkinnoks tehä raparperiiirakkaa pihan perän jättimäisestä yksilöstä. Vaniljajätskin kanssa meni ja maistui. En tiedä voiko raparperia pakastaa, mutta pakastin litran verran kuutioita varastoon ja osan jätin jääkaappiin pian käytettäväksi. Piiras olis voinu olla ehkä muutaman minuutin vähemmän uunissa, koska saatoin ehkä vähän jumittua kattoon Kuninkaallisia häitä. Pohjasta tuli kuitenkin kivan murunen, jos ja kun sellasesta tykkää :) Helppo ja toimiva ohje oli täältä. Seuraavaksi aion kokeilla raparperipaistosta, korvaan tämän ohjeen omenat raparperilla, kuulemma tosi hyvää. :) Lyömätön ja helppo höyste vaniljajätskille syntyy myös ihan vaan kuutioimalla kuorittua raparperia kattilaan, lisäämässä vettä ja sokeria ja keittämällä seos pehmeeksi. Täytyy kokeilla tehdä myös jotain raikasta juomaa raparperistä, tykkään sen mausta niin älyttömästi! :)