PALASET KOOSSA

Jotta tässä talossa oltaisiin saatu jotain tapahtumaan järjellisessä ajassa, päätettiin jättää laiskottelu sikseen ja asettaa tietyille hommille takaraja. Deadlinena toimi luonnollisestikin viime viikonloppuna olleet tuparit ja voi veljet, että saatiin aikaan. Siis siihen nähden mitä saadaan aikaan ilman mitään aikatauluja. Ja ei sillä, kavereita oli ihana nähdä ja kutsua kylään ja kestitellä yhdessä, mutta olihan tuparit nyt vallan mainio kulissi, jonka avulla kinttuhin, käsiin ja aivoihin sai viritettyä vähintäänkin tuplanopeuden. Kuulostaa raskaalta ja sitä se olikin. Mutta toimi ja palkitsi! Pistin vanhan Samsung Wave 2 -kännykkäni töihin ja nappasin urakalla kuvia kohteista, jotka kestävät olla kameran edessä.

Taloon asetuttuamme oli tietyt hommat heti mielessä, erityisesti jutut jotka häiritsivät sisällä pahasti silmää (ja psyykettä). Ensimmäisten joukossa keskikerroksen väärän värinen vessa. Kiihkeän oranssi oli kuuminta hottia ehkä 70-luvulla, mutta ei vuonna 2013, eikä ikinä meidän mielestä tulevaisuudessakaan.

Seinä vaihtui valkoiseksi ja raskaat, puiset kalusteet vaihtuivat hopeanharmaaseen. Seinä lasikuitutapetin alla on todella rosoinen, mutta jotenkin oudolla tavalla tykkään siitä. Lievä askeettisuus sopii tolle kopille, jossa ei kenenkään tarvitse laittautua tai pestä hampaitaan, paitsi ehkä vieraiden. >:)

Vessan ovi vaalennettiin myös kauttaaltaan, missä oli kyllä järkeä, koska se on ensimmäinen asia minkä näkee kun taloon astuu sisään. Tämänkin kohteen meille valmisti remppamies Rami, joka sai kyllä teloa (vrt. sutia?) maalia seinään kerroksen jos toisenkin, jotta oranssi peitttyi. Maalattiin samalla valkosella myös molemmat olohuoneen leveet ovenkarmit, mikä avarsi kummasti tunnelmaa.

Huom: löydettiin mulle myös kiva teinipeili :)

Ennen vessaa oli kuitenkin tehtävä jotain ruokailuhuoneen seinälle. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki ymmärtää, ettei olla ainakaan enää vahvojen värien ystäviä. Oma tähtihetkeni oli, kun asioin RTV:llä ja haalin mukaani nipullisen väriliuskoja ja -karttoja, joista sävy seinään valittaisiin. Ehkä pelkoni 'nuorena blondina naisena yksin rautakaupassa' alkaa pikkuhiljaa näyttää hälvenemisen merkkejä. Tässä tilanne ennen:

Haluttiin sinisen tilalle jotain vaaleeta lämpimän ja viileen väliltä. Tuijoteltiin aikamme malaarinteipillä seinään kiinnitettyjä liuskoja ja lopulta väriksi päätyi Tikkurilan himmeä Shaali. Haha noita sävyjen nimiä :D Mitä toikin tarkottaa?

Ja säkällä meni aika nappiin! Aina ei liuskojen kans mee. Mut ollaan kyllä oltu tohon sävyyn tosi tyytyväisiä, vaihtelee valon määrän ja suunnan mukaan mutta näyttää kivalta sekä keino- että luonnonvalossa. Seinälle toteutettiin monen vuoden aikainen haaveeni taulukollaasista, jossa on kuvia muumeista perheenjäseniin ja muutama harkittu mietelause. Opinpa tuossa prosessissa myös käyttämään meidän tulostinta, kun piti säätää eri kokoisten valokuvapapereiden kanssa ja vaihtaa mustepatruuna. ;) Sekaan kollaasiin mahtui vielä pari peiliä, jotka tuo vähän vivahteisuutta mukaan. Liian moderni kiiltovalkoinen pöytä on saanut päälleen harmaan vahakangasliinan. Vähän tunnelmaa, eikä enää tarvi pelätä naarmuttavansa pöytää. :)

Ruokailuhuoneen nurkasta löysi paikkansa Ikeasta peräisin oleva Porvoon vetimillä tuunattu lasivitriini. Sisälle on sullottu sulaan sopuun mm. Afrikan matkamuistot, kynttilät, pullot ja viinilasit. Tossa kohdassa on ennen ollut ilmeisesti jonkinlainen komero, koska seinä on pelkkää lautaa ja lattia ja katto on tossa erilainen. Mutta se ei oo toistaiseksi haitannut. :)

Olohuone on edelleen pelkistetty, mutta paremmassa kunnossa kun kuukausi sitten. Kalusteet on inansa liian pieniä tähän suhteellisen kookkaaseen huoneeseen, mutta ajaa asiansa. Mulla olis haaveena kunnon kokoinen kulmasohva, johon mahtuis löhöilemään miten päin vaan ja mikä täyttäis isomman tilan. Mutta toisaalta on kätevää, että sohvat ei oo ihan liian mukavat, niin ei tuu liikaa istuttua :D Meillä kuitenkin kun se telkkarikin on tuossa takaoikeella, vaikkei kuvassa näy...

Siinä kaikki pintaremppa mitä ollaan sisällä tehty, nämä riittää taas joksikin aikaa. Seuraavaksi siirrytään kaiketi yläkertaan, jossa on kana kynittävänä viidakkoaiheisen valokuvatapetin ja tiilikuvioisen muovimaton kanssa. Tai keittiöön, jossa pitäisi keksiä mitä laittaisi tummansinisen tapetin tilalle yhdelle seinälle. Sisustuksen saralla (itelle) aina yhtä haastavat verhot on jonossa seuraavana. Nyt kolmatta yhteistä kotia laittaessa sen on viimeistään huomannut että kyllä ne verhot on ne jotka sen viimesen kodikkaan tunnelman huoneeseen tuo. Joka tapauksessa syksy saa tulla ja koulukiireet alkaa. Tällä erää saa pitää ihan rauhassa vähän taukoa ja siirtyä korjaamaan pihan satoa.

Mutta, siinä missä sisällä on puuhasteltu, niin onhan sitä pihallakin jotain pitänyt tehdä. Vanhan Pisan tornia muistuttavan leikkimökin tilalle on rakennettu jotain mikä tekee loppukesän vietosta astetta viihtyisämpää. Parempi avata terassikausi myöhään kuin milloinkaan. :)

Loppukevennykseksi kukkia kun kerran vielä ovat hengissä:

Taustalla lahonneen tilalle tehty puutarhakomposti

Villa villitys kuittaa :)